Mitä digitaalisella verkostoitumisella tarkoitetaan?
Turun ja Tampereen ammattikorkeakoulut sekä International Working Women of Finland ry käynnistivät tammikuussa 2022 DigiMESH-hankkeen, jossa kehitetään korkeakoulutettujen maahanmuuttajien urakehitystä tukevaa digitaalista verkostoitumista. Hankesuunnitelmassa määrittelemme digitaalisen verkostoitumisen verkossa eli internetissä tapahtuvaksi verkostojen ylläpitämiseksi ja edistämiseksi.
Määritelmämme on laaja ja siksi koemme tarvetta tarkentaa, mitä tässä hankkeessa tarkoitamme digitaalisella verkostoitumisella. Käsite koostuu kahdesta sanasta: verkostoitumisesta ja digitaalisesta. Verkostoitumisella on viitattu 1900-luvun alusta alkaen yksiköiden välisiin suhteisiin. Nämä yksiköt voivat olla esimerkiksi ihmisiä, organisaatioita tai valtioita. Digitaalisen käsitteellinen koti on puolestaan tietojärjestelmätieteessä: viestintäteknologiassa ja datan prosessoinnissa.
Molempien ilmiöiden merkitys on kasvanut valtavasti viimeisten vuosikymmenten aikana. Ne ovat myös kietoutuneet toisiinsa monipuolistaen ennennäkemättömällä tavalla “verkostoituvan yhteiskuntamme” sosiaalisia rakenteita. Käytännössä digitaalinen verkostoituminen merkitsee verkkoympäristössä tapahtuvaa sosiaalisten verkostojen rakentamista ja ylläpitämistä sekä nopeatempoista tiedonvaihtoa ja -muodostusta. Urakehityksen liitettynä se on yleensä luonteeltaan pitkäjänteistä ja tavoitteellista.
Digitaalinen verkostoituminen, toisin kuin analoginen tai kasvokkain tapahtuva, on myös aika- ja paikkariippumatonta. Sosiaalinen media ja erilaiset digitaaliset verkostoitumisen alustat mahdollistavat globaalien verkostojen hyödyntämisen käytännössä kellon ympäri. Esimerkiksi ammattimaiseen verkostoitumiseen tarkoitetussa yhteisöpalvelu LinkedInissä voit matalalla kynnyksellä ottaa yhteyttä oman alasi asiantuntijoihin aina Seattlesta Aucklandiin. Olipa tarkoituksenasi etsiä työpaikkaa, jakaa asiantuntemustasi tai vain seurata kiinnostavia yrityksiä, LinkedIn tarjoaa siihen oivan väylän.
Vaikka digitaalisesta verkostoitumisesta puhutaan nykypäivänä paljon, on kyseessä melko abstrakti käsite, jonka haltuun ottaminen vaatii omaa aktiivisuutta. Tämä korostui Kirsi Popovan toteuttamissa teemahaastatteluissa, joissa äänen saivat Suomessa asuvat ulkomaalaiset opiskelijat ja korkeakoulutetut maahanmuuttajat. Erilaisissa verkossa pidettävissä tapahtumissa digitaalisen verkostoitumisen haasteena nähtiin dialogin puute. Interaktiivisuutta tulisi vahvistaa esimerkiksi jakamalla osallistujia pienryhmiin ja hyödyntämällä osallistavia menetelmiä, kuten Padletia tai Mentimeteria. Lisäksi monia rekrytointiin tai työpaikkojen markkinointiin keskittyneitä verkkotapahtumia pidettiin liian yleisluontoisina. Parempana vaihtoehtona nähtiin fokusoidut alakohtaiset matchaus-tapahtumat, joissa osallistujilla on aito mahdollisuus tutustua alansa työnantajiin ja yrityksiin.
Digitaalisilla alustoilla työnhaku ja ammatillisten verkostojen laajentaminen on ainakin teoriassa kaikille mahdollista, mutta onko se sitä myös käytännössä? Digitaalisen verkostoitumisen säännöt ja mallit sekä kulttuuriset normit olisi hyvä koota yhteen ja saattaa näkyväksi paikallisilla, alueellisilla ja kansallisilla työmarkkinoilla. Tarvitaan myös tahoja, jotka aktiivisesti koordinoivat verkostoitumista. Koordinoijan roolissa voivat olla esimerkiksi julkiset organisaatiot, oppilaitokset ja järjestöt.
Pääasia on, että urakehitystä tukevat digitaaliset verkostot ovat helposti löydettävissä ja niiden kautta on mahdollista päästä henkilökohtaiseen vuorovaikutukseen työllistymistä tukevien tahojen ja työnantajien kanssa.
LÄHTEET
Castells, M. (2004). The power of identity. The information age: economy, society and culture. Volume 2,2nd edn (Malden: Blackwell).
Castells, M. (2000). The rise of the network society. The information age: economy, society and culture. Volu-me 1, 2nd edn (Malden: Blackwell).
Kirjoittajat:
Minna Niemi, projektipäällikkö, Tampereen ammattikorkeakoulu
Kirsi Popova, hankeasiantuntija, Tampereen ammattikorkeakoulu
Kuva:
Visuals, Unsplash